Where did the time go?

Viime viikolla havahtui jotenkin siihen, että olen asunut Dublinissa noin kolme kuukautta ja noin kahden kuukauden päästä pitäisi pakata elämä täällä kasaan ja palata Suomeen. Ensimäinen ajatus taisi olla pitääkö mun oikeasti mennä takaisin Suomeen? Tottakai tämä asia on tosi kaksiteräinen miekka, sillä kaipaan ystäviäni ja perhettäni, sekä sitä sosiaalista elämää mikä Suomessa on. Kaipaan Suomalaisia ruokakauppoja ja haaveilenkin jo pääseväni shoppailemaan Prsimaan ja kokkailemaan kotiin. Jotenkin täällä kun lähikauppani on siwan kokoinen, mutta halpa, ja keittiössä on rajalliset tarvikkeet eikä tänne halua ostaa mitän välineitä kun tietää palaavansa Suomeen on se rajoittanut kokkailua.
Tässä siis tämänhetkisiä ajatuksia ja menneitä kokemuksia kuvitettuna kuvilla syksyisestä Dublinista..

 

- On tullut syötyä paljon ulkona, mikä on myöskin vaikuttanut kokkailuun, ja testailtua ravintoloissa kaikkea uutta ja jännää, kuten tapaksia.
- On tullut istuttua pubeissa, vaikka vähemmän kun odotin.
- Harhailtua Dublinissa leikkien turistia ja lopulta kävellen ympäärinsä tuntien paikat, onhan tämä sentään koti kaupunkini.

- Oppinut käyttämään busseja, ainakin niitä tärkeimpiä linjoja itseni kannalta.
- Tutustuttua uusiin ihaniin ihmisiin, joista muutama on ystäviä ja osa kavereita tai tuttuja.
- Asuttua omassa asunnossa, vaikka tämä Suomessa olisikin opiskeluajan solu on tämä täällä normaalia  työssäkäyvilläkin.

- Matkustettua ensimmäistä kertaa Englantiin, johon on edessä vielä toinen reissu.
- Matkustanut ensimmäistä kertaa elämässäni yksin ulkomaille, ja samalla lentänyt yksin, edessä vielä Pariisin lennot yksin, sekä paluulento Suomeen.
- Juhlittua Dublinin mahtavassa yöelämässä, mitä tulen ehdottomasti kaipaamaan! Suomessakun tuntuu aina olevan ongelma löytää baaria mikä olisi kiva, niin täällä hyviä clubeja on jokaisen nurkan takana ja aina on yhtä mieletön meininki.

- Tehtyä elämäni ensimmäinen oikea Road trip! Niin, että oikeasti joka yö oltiin eripaikassa ja autossa vietettiin suurin osa päivästä. Suomessa road tripit on rajoittautunut mökille ajeluun :D
- Puhunut pääsääntöisesti pelkkää Englantia, sillä tiedän täältä vain yhden suomalaisen tytön joka on eri koulussa ja kenen kanssa olemme nähneet kaksi kertaa. Tietenkin tekstailen kavereilleni Suomeen Suomeksi, mutta muuten mennään Englannin kielellä.
- Saanut kehuja erinomaisesta Englannistani (Irlantilaiselta Englannin opettajalta) ja voin ylpeänä sanoa sen ääneen ja todeta omaavani erinomaisen Englannin (heihei Suomalainen vaatimattomuus)!

- Olen oppinut itsestäni uusia asioita ja löytänyt itsestäni uusia puolia.
- Todistanut asioita itsestäni, jotka itse olen tiennyt todeksi, mutta jota muut eivät ole ehkä uskoneet (Terkkuja vaan iskälle joka sanoi minun palaavan takaisin muutaman viikon jälkeen..)!
- Ollut tekemättä töitä ensimmäisen kerran viiteen vuoteen, mikä on ollut ihanaa/kamalaa/outoa.

- Joutunut ensimmäisen kerran varkauden uhriksi, heihei yöllinen ruokani joka vietiin kädestäni!
- Opiskellut vieraalla kielellä eri aihepiirin kursseja, mikä osoittautui ymmärtämisen kannalta helpommaksi kuin aluksi ajattelin.
Ja vaikka mitä kaikkea muuta!

Tunnen olevani kotona Dublinissa, Irlannissa, enkä ole potenut varsinaista koti-ikävää. Ensimmäinen viikko tääll oli pahin kun kaikki meni pieleen ja mikään ei onnistunut, mutta kun koulu alkoi ja löysin asunnon on kaikki vain loksahtanut paikalleen. Tällä hetkellä tuntuu oudolta ajatukseltä, että kohta en enää asu täällä ja palaan Suomeen. Ihan kuin palaisi ajassa taaksepäin jollain tavalla, takaisin vanhaan tuttuun ja turvalliseen. Palanen Irlantia on ehdottomasti kasvanut kiinni minuun ja varmasti tuleen palaamaan tänne vielä elämäni aikana useammin kuin kerran. Niin paljon jää näkemättä ja kokematta ja osan haluaa nähdä uudelleen eri vuodenaikana ;>

Vaikka tavallaan tuntuu hassulta puhua näistä nyt, c'moon vielä on kaksi kuukautta jäljellä, mutta silti koska yli puolet on takana alkaa se olla "ajankohtaista". Mistä tämä nyt sitten nousi pintaan on paluulennot. Koe päivät julkaistiin tämän viikon alussa ja monet ystävistäni ovat jo varanneet paluulennot kotiin ja niin pitäisi minunkin. Tavallaan tuntuu kun palaisi takaisin arkeen ja täällä on ikäänkuin lomalla, ehkä se paluu on siksi haikeaa kun täällä on ollut niin vapaa ja Suomeen palatessa pitäisi taas olla aikuinen ja valmistua, etsiä työpaikka yms.

Fiilis on vähän sama kun vaihtoon lähtiessä, sellainen kauhunsekainen innostus.
Innoissaan kun pääsee perheen ja ystävien luokse joita kaipaa, mutta surullinen siitä mitä jää taakse. Suomesta kun lähti tiesi palaavansa siihen omaan elämään vielä takaisin, mutta täältä kun lähtee tulee tänne takaisin luultavasti vain lomailemaan. Never say never.. 
Pitkästä aikaa tälläinen sekava fiilisten purku postaus, pahoittelen sataa kirjoitus/kielioppi virhettä, jotka postauksesta löytyy. En koskaan ole osannut Suomen kileioppisääntöjä ja tuskin koskaan tulen osaamaan ;>

PS: Kahden viikon sateen jälkeen ensiviikoksi on luvattu hieman aurinkoa! Toivotaan, että aurinkoa tulisikin sillä tänä viikonloppuna saan vieraita kolmin kappalein <3